Verkkouutiset ja Sunnuntaisuomalainen käsittelevät tänään (12.02.) liikenneministeriön ja ministeri Bernerin toimintaa tieverkon yksityistämishankkeessa:

Valmisteluun osallistuneen virkamiehen tultua julkisuuteen, kertoen työryhmätyöskentelyn aikaisista näkemyseroista ja hyvän hallintotavan loukkauksista, Sunnuntaisuomalainen pyysi valmistelun aikaisia muistioita  julkisuuslakiin vedoten. Liikenne- ja viestintäministeriön päätös  06.02.2017 määrää kuitenkin valmisteluaineiston salaiseksi.

Aiemmin on todettu:

  • Bernerin hanketta on valmisteltu mm. työryhmässä, jolla oli muu toimeksianto.
  • Hanketta valmistelleen työryhmän mietintöön on tullut poikkeuksellisen paljon eriäviä mielipiteitä.
  • Työryhmiä on arvosteltu ”liiasta kiireestä” ja huonosta hallintotavasta.

Finanssineuvos Marja Heikkinen-Jarnola, joka erosi liikenneverkkoyhtiötä valmistelevasta työryhmästä erimielisyyksien takia marraskuussa 2016, toteaa Sunnuntaisuomalaiselle:

Kyse ei ollut vain autokaupan markkinahäiriöstä, vaan ongelmana oli nykyisen autokannan sisältämä autovero-osuus ja sen kompensointi. Autojen jälleenmyyntiarvon huomattava lasku olisi ollut asia, joka olisi koskenut lukumääräisesti kaikkein suurinta osaa kansalaisista. Mutta sitä aihetta ei ehditty käsittelemään.

Autokauppiaiden tappioiden kompensaatiosta on julkisuudessa keskusteltu, mutta Bernerin vaatima *kiirehtiminen* on estänyt autoveron jo ostamiensa autojen hinnassa maksaneiden suomalaisten huomioimisen. Hehän joutuvat Bernerin mallissa maksamaan liikenneveron kahteen kertaan:

  • Omistamansa ajoneuvon jo maksetussa hinnassa.
  • Bernerin runnomassa liikkumisperusteisessa maksujärjestelmässä, tienkäyttömaksuna.

Bernerin tieliikenneyhtiötä varsinaisesti valmistellut ylijohtaja Mikael Nybergin työryhmä nimitettiin huhtikuussa 2016. Jäsenet olivat ministeriön ja sen alaisen Liikenneviraston virkamiehiä. Neljä  erillistä työryhmää valmisteli po. esitystä.

Heikkinen-Jarnola otti esiin autoveron kompensoinnin autonomistajille valmistelun kuluessa useaan kertaan. Parempia väyliä – sujuvampaa liikennettä -selvityksessä, jonka ministeri Berner esitteli tammikuussa, ei autojen jälleenmyyntiarvon kompensoinnista ollut mitään mainintaa.

Nyt voidaan kysyä, miten huonoa voi virkamiestyö olla jos liikenteen verotuksen uudistamista valmistellaan ilman että uudistuksen vaikutuksia autoilijoille ei käytännössä käsitellä lainkaan? Nyt tiedämme, että virkamiehet yrittivät parhaansa, mutta jokin näkymätön imperatiivi esti normaalin lainvalmistelutyön. Uutta lakiahan tässä pykätään.

Voiko liikenteestä puhua lainkaan mainitsematta autoilijoita? Bernerin alaiset virkamiehet näemmä voivat, Rautarouvan tiukasta käskystä.

Yhteiskuntaluokalleen uskollisena Berner oli kiireellä ajamassa siis läpi verorasituksen siirtämistä uusien autojen ostajilta (=”rikkailta”) vanhojen autojen omistajille (=”köyhille”)? Hankkeen hirmuiseen kiireeseen kuului, ettei todelliseen virkamiestyöhön ollut edellytyksiä.

Virkamiehen toistuvasti esittämiä näkökohtia ei huomioitu, vaan projekti eteni jonkin ylhäältä tulleen nuotituksen mukaan, ilman todellista virkamiesvalmistelua.

Sama ongelma näyttää esiintyneen Sipilän hallituksen työssä laajemminkin. Tämä on aiheuttanut mm. laillisuusongelmia.

Nyt Berner kieltäytyy noudattamasta julkisuuslakia. Liikenne ja viestintöministeriössä on siis tapahtunut hallinnollinen vallankaappaus: Ministeriö toimii Suomen lain ulkopuolella, se on säätänyt omat lakinsa ohi perustuslain mukaan ainoan lainsäädäntövallan haltijan, eduskunnan.

Sunnuntaisuomalainen pyysi asiakirjoja julkisuuslakiin vedoten. Liikenne- ja viestintäministeriön 6. helmikuuta antaman päätöksen mukaan valmisteluaineisto on kuitenkin salaista.

Asiakirjapyynnössä mainituista työryhmien tapaamisista ei ole laadittu sellaisia asiakirjoja, jotka olisivat – – lain tarkoittamia viranomaisen asiakirjoja”, päätöksessä todetaan. Päätöksen mukaan kyse on virkamiesten omaan käyttöön laadituista muistiinpanoista ja luonnoksista.

Liikenne ja viestintäministeriön tulkinta ei ole suomalaista hallintotapaa, ja tuskin edes sveitsiläistäkään. Jokin muu saksankielinen valtio tulee kyllä mieleen? Mikä se voisi olla?

Miten virkamies voi työssään käyttää po. työprosessissa välttämättömiä itsensä ja kollegoidensa laatimia dokumentteja, jotka eivät ole viranomais-asiakirjoja?

Jokaisen kansalaisen arkielämään ja talouteen vaikuttavan lainuudistuksen, jolla vieläpä siirretään valtion omistama tieverkko yhtiömuotoiselle toimijalle, perustetaan henkilöpaikannusjärjestelmä valvomaan kansalaisten liikkumista, ja luodaan kokonaan uusi verotusjärjestelmä, valmistelussa on näemmä myös luotu kokonaan uusi salaisuudenverhoama hallintokulttuuri.

Suomessa on nyt siis eduskunnan säätämä julkisuuslaki, mutta Liikenne ja viestintä ministeriö noudattaa ”Bernerin lakia”. di-gold

Julkisuuslain mukaan selvitykset, jotka liittyvät yleisesti merkittäviin suunnitelmiin, ovat julkisia myös silloin, kun suunnitelma on keskeneräinen.

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/ministerion_virkamies_berner-selvityksesta-61394

http://www.ksml.fi/teemat/sunnuntaisuomalainen/Ministeri%C3%B6n-virkamies-Berner-selvityst%C3%A4-tehtiin-kiireess%C3%A4-autoveron-poistosta-varoiteltiin/927868

 

 

 

 

 

Advertisements