23.08.1939 isot vallat kävelivät pikkuvaltioiden ylitse, ja päättivät laittaa Euroopan rajat aivan uuteen kuosiin. Taustalla olleita vaikuttimia ei ole vieläkään täysin ymmärretty. Tarkastelemme.

Otsikkokuvan pohjana on valokuva Neuvostoliiton ja Saksan yhteisestä voitonparaatista 22.09.1939 itäpuolalaisessa Brest Litovskin kaupungissa, joka oli sovittu jätettäväksi Venäjän haltuun, mutta jonka kenraalieversti Heinz Guderianin johtamat saksalaiset olivat valloittaneet venäläisten ehtimättä vielä niin pitkälle.

Puola menetti itäiset alueensa oikeastaan kahteen kertaan: Ensin venäläisille syksyllä 1939 ja toiseen kertaan venäläisille sodan jälkeisissä aluejärjestelyissä. Itä-Puolan lupasi Venäjälle Saksan ulkoministeri Joachim Ribbentrop, ja tämä asia onkin ainoa mikä hänen tekosistaan on yhä voimassa.

Ribbentropin ja hänen venäläisen kollegansa Vjatseshlav Molotovin nimiin laitettu sopimus ymmärretään yleensä kahden roistovaltion saaliinjako-sopimukseksi, mutta se oli muutakin: Josef Stalinin johtama Neuvostoliitto kävi samaan aikaan neuvotteluja myös länsivaltojen, Ranskan ja Englannin, kanssa, -samoista teemoista. Ribbentrop vain teki paremman tarjouksen, -vai tekikö sittenkään?

Usein nähdään, että Molotovin ja Ribbentropin aie Puolan jakamisesta toteutui: Puola pilkottiin, ja se menetti itäiset osansa pysyvästi. Tämä tilanne oli kuitenkin tilapäinen, ja muuttui kahteen kertaan sodan kuluessa. Sodan jälkeisiä karttoja katsottaessa näemme, että Stalin sai paljon enemmän kuin Hitlerin hänelle lupaamat Baltian ja Puolan osan: Koko Itä-Euroopan Oder- ja Neisse-jokiin asti, ja myös koko Puolan. Tämä on paljon enemmän, kuin mistä Ribbentrop pystyi edes keskustelemaan. Saksalla ei ollut kaikkea tätä, eikä mahdollisuutta luvata.

Merkittävä seikka on myös se, että Stalin sai vuoden 1945 jälkeen pitää kaiken anastamansa. Vasta kommunismin romahdettua Neuvostoliitto menetti 1945 valloituksensa, Itä-Saksan, Itä-Euroopan ja Baltian., mutta palaamme vuoteen 1939 ja Brest-Livoskiin, jossa päivälleen 80 vuotta sitten Moskovassa sovittu paperi toteutui Puolan osalta.

Puolan armeija oli kukistunut taisteltuaan kaksi sankarillista viikkoa saksalaisia vastaan, venäläisten hyökättyä sen selustaan. Guderianin joukot odottivat kaupungissa, että sen viralliset valtaajat -sijaitsihan Brest Molotovin ja Ribbentropin sopiman etupiirirajan itäpuolella- ehtivät paikalle ja puolalaisten tappiota voidaan juhlia.  Yhdessä sitten marssittiin juhlakorokkeen ohi, ja virnisteltiin puolin ja toisin, -katkerien puolalaisten siviilien katsellessa katujen varsilta.

Puola oli vuonna 1922 lyönyt myöhemmän marsalkka Tuhatshevskin johtaman puna-armeijan aivan Varsovan porteilla, taistelussa jota kutsutaan Varsovan ihmeeksi. Puolan edessä oli voimansa tunnossa hyökkäävä bolshevistinen barbaria, ja selustassa vallankumouksen kourissa hajoava Saksan keisarikunta. Apua ei ollut saatavissa, mutta puolalaiset tekivät ihmeen.

Ne historioitsijat, jotka ovat asiaa tarkastelleet, myöntävät Puolan pelastaneen silloin Euroopan uhrauksillaan. Nyt brestiläiset saivat nähdä saksalaisten ja venäläisten ilkkuvan heille heidän kotikaupungissaan. Tässä siis Euroopan kiitos?

Länsivallat Ranska ja Englanti esittivät Saksalle ultimaatumin, jossa uhattiin sodalla ellei Puolasta heti vetäydytä. Neuvostoliitolle ei vastaava uhkaa annettu. Että tilanteen avain saattaa olla tässä, se jää yleensä huomaamatta.

Neuvostoliiton ja länsivaltojen rinnakkaisneuvotteluja, Molotovin ja Ribbentropin juoniessa Moskovassa, on yleensä pidetty manooverinä, sikäli kun asiaa on lainkaan huomioitu. Ne saattoivatkin olla peliä, mutta mahdollisesti senkin takia, että lännellä ja Stalinilla oli jo sopimus?

Saksalaisvastaiset britti-piirit olivat peloissaan ja pettyneitä, kun Saksa oli selvinnyt sekä Versaillesin sopimuksen että vuoden 1927 yleismaailmallisen talouslaman syövereistä: Saksan uusi nousu on uhka brittien markkinosuuksille ja vaikutusvallalle. Saksa on siis nujerrettava, ja se onnistuu vain uudella sodalla. Riippumatta siitä, halusiko kukaan missään sotaa, britit tiesivät hyötyvänsä siitä.

Niin tai näin, Stalinin jättämisen  syksyllöä 1939 vetäytymis-uhkavaatimusten ulkopuolelle  on täytynyt olla rohkaisu hänelle: Neuvostoliiton rajojen siirtämistä länteenpäin ei vastusteta Ranskan ja Englannin  taholla. Liittyi asiaan jokin välipuhe tai ei, sodan jälkeen länsivallat pitivät tämän lausumattoman lupauksensa, -kunnes itäeurooppalaisten kansannousut kukistivat Neuvostoliiton luomat valtarakenteet 1980-luvulta alkaen.

Josef Stalin oli tehnyt Eurooppaa ja sotaa koskevat päätöksensä jo vuonna 1931. Silloin lyötiin lukkoon talouden militarisoimissuunnitelma, ja päätettiin massiivisesta asetuotannosta. Adolf Hitler oli silloin erään pikkupuoleen, NSDAP:n, puheenjohtaja, eivätkä useimmat saksalaiset osanneet edes muistaa oikein puolueen mutkikasta kirjainyhdistelmää, saati sitten kannattivat häntä. Saksan teollisuuskonsernit, jotka vaalirahoittivat lähes kaikkia varteenotettavia poliittisiä ryhmiä, huomasivat Hitlerin kiinnostavaksi politiikan nousijaksi vasta joitain kuukausia ennen hänen valtaantuloaan.  ”Fasismin uhka” ei siis saanut Stalinia päättämään maailman voimakkaimman armeijan rakentamisesta, mikä tuli vaatimaan neuvostokansalaisten elintasosta tinkimistä.

Sopimuskumppanit juhlivat syksyllä 1939 vielä Puolan valtion jäännösten äärellä. Vasta kesällä 1941 realisoitui se sota, johon Stalin oli määrätietoisesti valmistautunut jo kymmenen vuotta.

Kirjailijanimimerkki _Viktor Suvorov, jonka taakse kätkeytyy entinen Neuvostoliiton sotilastiedustelun upseeri Vladimir Rezun, näkee vuoden 1941 tilanteen kahden diktaattorin kilpajuoksuna: Kumpi ehtii ensin toista lyömään. Suvorovin visio ulottuu pidemmällekin: Hän ymmärtää koko toisen maailmansodan pelinä, jossa Neuvostoliitto vaani tilaisuutta hyökätä länteen ja ottaa koko  Euroopan haltuunsa.

Suvorov perustaa käsityksensä Neuvostoliitossa vielä ollessaan saamiinsa tietoihin:

  • Useat hänen tapaamansa sota-ajan upseerit kertoivat yksityiskohtia, jotka tukevat hyökkäyssuunnitelmaa kesäkuuksi 1941.
  • Yleinen asevelvollisuus astui voimaan NL:ssa syksyllä 1939, ja samalla palveluaikaa pidennettiin. Asepalvelus oli ollut  siihen asti valikoivaa: Vain osa ikäluokasta oli kutsuttu palvelukseen.
  • Kun kutsu varusmiespalvelukseen koski nyt myös aiempien ikäluokkien kutsumatta jätettyjä, puna-armeijan miesmäärä kasvoi miljoonilla.
  • Asevelvollisuus-uudistuksen ja pidennettyjen (esm. ennen 2, nyt 3 vuotta) varusmiespalvelus-aikojen tuoma miesmäärän lisä kotiutuisi syksyllä 1941. Sen jälkeen olisi palattu normaaliin rauhanajan vahvuuteen.
  • Uusien joukko-osastojen ja mm. koulutuskeskusten perustaminen kiihtyi v.1940 aikana ja jatkui kesään 1941 asti. Näissä toimenpiteissä ei olisi ollut mitään järkeä, jos olisi syksyllä -41 palattu normaaliin vahvuuteen, tai edes lähelle sitä.
  • Paisutettu puna-armeija oli NL:lle taloudellisesti sitämätön rasite, -ellei tule sotaa.

Neuvostoliiton sotilaallinen voima oli siis moninkertaistettu, ja optimoitu kesäksi 1941.  Stalin oli luonut itselleen massa-armeijan, joka oli valmis käyttöön v.1941 kesällä, ja jonka ”viimeinen käyttöpäivä” oli saman vuoden syyskuussa.

Vuoden 1942 puolella tätä hyökkäysvoimaa ei enää olisi ollut, ja miljoona-armeijojen pitäminen mobilisoituna olisi vienyt Neuvostoliiton taloudelliseen perikatoon, -ellei kesällä 1941 syty sotaa.

Kas: Samaan aikaan, kun saksalaiset ja puna-armeija viimeistelivät onnettomien puolalaisten kukistamista,  Stalin jo optimoi hyökkäysvoimaansa kesä 1941 tähtäimessään. Siihen mennessä länsivallat, jotka siis julistivat sodan Puolaan hyökänneelle Saksalle mutta eivät Puolaan myös hyökänneelle Venäjälle, olisivat heikentäneet Saksaa ja Saksa heikentänyt niitä. Optimi hetki puna-armeijan hyökätä.

Syksystä 1939 alkaen Stalin militarisoi maansa, asetti sen konkurssi-uhkan alaiseksi ja puki teollisuuden työvoiman uniformuihin ja otti pois sorvien äärestä. Ainakin hänellä oli selvä suunnitelma, jos muilla ei ollutkaan?

Nyt se tehtävä, jonka Neuvostoliiton generalissimus, joka muuten oli pienikoinen miekkonen, oli antanut ulkoministerilleen Molotoville paljastuu: Käännä Saksan huomio länteen, rohkaise kukistamaan Puola, ja hanki meille aikaa valmisella omaa hyökkäystämme länteen. di-gold

molotovribbentrop000000.png

Mainokset