Tässä vaiheessa lienevät useimmat jo huomanneet, että molempien laitojen ääriryhmät, joita erheellisesti myös radikaaleiksi kutsutaan, ovat toistensa edellytys, ja ne tarvitsevat toisiaan. Tarkastelemme.

Ääri (laita) tarvitsee toista äärtä ollakseen uskottava, ja perustellakseen oman tarpeellisuutensa. Todellisuudessa suomalaiset eivät tarvitse kumpaakaan, joten ääret ruokkivat toisiaan teatteri-esityksellään: Liputtamalla jotakin menneisyyden ideologiaa äärilaita-1. tukee äärilaita-2:ta lavastamalla todisteen tämän narratiiville. Kyse on aikuisten-oikeesti larppaamisesta, ei siis politiikasta, ja kehnokin esitys kelpaa.

Vasemmalla ollaan mukana leikissä, että kaduillamme marssii oikeita natseja, ja että he edustavat kapitalismin pimeää ydintä, jota porvarilliset valtapuoleet eivät tietenkään ole, sillä nämähän voivat olla vasureiden kanssa jopa samoissa hallituksissa. Vasurit siis käyttävät energiaansa ja aikaansa äärioikeisto-leikkitovereidensa ”vastustamiseen”, mikä tarkoittaa että antavat näille näkyvyyttä ja katu-uskottavuutta. Juuri sitä äärilaita odottaa vastakkaiselta laidalta, -antaen palveluksen palveluksesta.

Äärioikeisto tukee vasemmiston narratiivia larppaamalla sen poliittiseen doktriiniin sopivaa vihollista. Vasemmisto kiittää palveluksesta ”vastustamalla” äärioikeistoa, ja näin vahvistamalla sitä: Edes joku ottaa vakavasti.

Näin pyörii piiri, piiri pyörii näin. Haittana on, että jossakin vaiheessa joku sirkuksen klovni äityy väkivaltaiseksi, ja ideologiansa sokaisema vasta(piip) ottaa turpiinsa. Ja tästähän seuraa ”oikeutetun väkivallan” vastareaktio. Vastapuolen larppaajiin kohdistetaan ”heidän omia keinojaan”, so. käytetään väkivaltaa, joka on itse juuri ehditty tuomitsemaan, jonka kuuluminen vastapuolen työkalupakkiin on juuri se argumentti, jonka kautta vastapuoli on #pahapaha ja itse ollaan #kivakiva. Että itse toimitaan samoin, se ei muuta edellistä päätelmää.

Kierre, jota molemmat tappelijapuolet ylläpitävät, voi pahimmillaan häiritä yhteiskuntarauhaa. Sitä voidaan myös hyödyntää poliittisesti, mutta itse kenttätoimijoiden ei kuulu sitä huomata;

  1. Aiheuttamalla julkisen rauhan häiriytymistä toimija vahingoittaa istuvaa hallitusta tai presidenttiä: Yleisö (äänestäjät) menettävät luottamustaan tämän kykyihin ja tilanteenhallintaan. (Tapaus: Trump, vaalit ja BLM)
  2. Jos jokin väkivallanteko saadaan edes valheellisesti liitettyä johonkin (oikean) politiikan toimijaan, voidaan pelotella tämän äänestäjiä passiivisiksi. (Tapaus: Valtamedia, Jämsän pahoinpitely, persut)

Ensimmäiseen kohtaan kelpaa mikä vaan härö: Kettutytöt, ilmastohullut, natsit, anti-natsit. -Sillä ei ole niin mitään merkitystä. Vahingon kärsii se joka on hallitusvastuussa. Tässä tarkoitettu toiminta on yleensä pitkäaikaista, eikä tapausten liittymistä toisiinsa voi aina helposti havaita.

Toisen kohdan temppu voi äärimmillään olla yksinteoin tehty, suuren signaaliarvon omaava, attentaatti tms. Iso Juttu. Sen kiinnittämistä vahingoittamisen kohteena olevaan tahoon valmistellaan jo ennalta:

  • Luodaan mielikuva-yhteys vahingoittamisen kohteen ja aiotun tempun tyyppisten asioiden välille. Tässä työssä voidaan käyttää totuutta säästeliäästi.
  • Voidaan sijoittaa ”todisteita” rikospaikalle jo ennakolta: Luodaan jokin efekti, jota kohde ei voi kiistää. Se voi olla sopivasti sijoitettu henkilö, vähimmillään henkilö poseeraamassa väärässä seurassa.
  • Argumenttien uskottavuus, totuudellisuudesta puhumattakaan, ei ole tärkeää. Toisto on tärkeää.

Näin siis toimivat poliittiset mafiat, -ovat toimineet jo Nebudnessarista asti. Ja tämä härdelli jatkuu niin kauan kuin ihmisiä, joilta puuttuu poliittinen lukutaito. Muinaiset kreikkalaiset tiesivät äänestyksiin ja kansan kuuntelemiseen perustuvan kansanvallan, mutta he osasivat olla myös kriittisiä. Nähtiin vaara demagogien valtaanpääsystä, valistumattomille laumoille vappusatasia lupaillen. Kansanvallan rappiomuoto sai jo silloin nimenkin: Demagogien valta, Demokratia.

Älä usko demagogeja, äläkä anna heidän juoksuttaa sinua keksityillä asioillaan, joista Sinä et hyödy. Mitä muuta oikeisto-vasemmisto -skaba on kuin hajoita ja hallitse nykyaikaisin sanoin?

Vasemmiston doktriini Dickensin-aikaisesta riistokapitalismista tarvitsee sekin ulkopuolista vahvistusta, ettei Marxin oppia tarvitsisi päivittää. Ehkäpä juuri siksi silloin tällöin pullahtaa esiin jyrkkää konservatismia, jossa lapsilisät, yleissitovuus ja varmaan palkalliset vuosilomatkin ovat pelättyä sosialismia? Kukapa tämänkaltaista patruuna-feodalismin nostagiaa tarvitsee?? -Vastasinkohan jo tämän kappaleen ensimmäisellä sanalla, -niinpähän taisin tehdä. di-gold