Vanhimmat merkinnät kuun vaiheiden kirjaamisesta kirjoitetuilla merkeillä ovat jääkauden Euroopasta, ensimmäisiltä maanosaamme muuttaneilta ”nykyihmisiltä”, Aurignacin kulttuurilta. Tarkastelemme, miten tämä tieto vaikuttaa kuvaamme ihmisen kulttuurikehityksestä.

(Kuviin käytetty aineistoa: Aurignacian Lunar Calendar / kaavio, piirustus Marshack, A. 1970; Notation dans les Gravures du Paléolithique Supérieur, Bordeaux, Delmas / Don’s Maps, Musée d’Archeologie Nationale et Domainessa, St-Germain-en-Laye / Don’s Maps, Marek Zvelebil, Antikvaari.fi,)

Kun Etelä-Ranskan luolamaalaukset löytyivät, tiedeyhteisön ensimmäinen reaktio oli kiistää niiden esihistoriallisuus: Maalausten täytyi olla jonkun nykyajan (1800-lukua elettiin silloin) taitelijan salaa luoliin maalaamia, sillä eläimiä esittävien kuvion naturalistisuus ylsi sellaiselle teknisen taidon tasolle, ettei kivikauden ihmisten uskottu siihen yltävän. Tekninen taito ja esteettinen taju silloin löydetyissä kuvissa olikin korkealla, -tässä tiedemiehet olivat oikeassa- mutta pian jouduttiin myöntämään tekijöiksi kivikauden eurooppalaiset. Mielikuvat kivikauden alkeellisuudesta eivät toki siihen kaatuneet, -ja elävätkin yhä.

Uusin isku vanhoille mielikuville tuli tähän asti töherryksinä tai merkityksettöminä koristeina pidettyjen pisteiden ja viivojen tarkastelusta: Ne näyttävät sisältävän informaatiota. Eteläranskalaisesta ja saksalaisesta löytöpaikasta talteen otettujen luuesineiden ”kuvitus” on tunnistettu kuun vaiheiden muistiinmerkinnöiksi.

Aurignac-kauden kalenteri-luulevykkeet todistavat, että taivaankappaleiden tarkastelu, ja niistä saadun tiedon hyödyntäminen käytännön toimissa -päivämäärien laskemisessa- on paljon vanhempi ilmiö, kuin miten on yhä tapana ajatella. Kuvittelemme yhä, että erinäiset korkeakulttuurin tuntomerkit ovat tulleet Eurooppaan Lähi-Idän varhaisilta urbaanikulttuureilta, -jotka eivät sittenkään ole sen varhaisempia, kuin Euroopan maaperällä tapahtuneet asiat.

Vilkaisemme, ketä olivat nämä 40 000:n vuoden takaiset ihmiset, jotka maalasivat kuvia luoliin ja kaiversivat kuun vaiheet mukanaan kuljettamiinsa esineisiin. Ensimmäinen toteamus on, että he olivat fyysisesti meidän kaltaisiamme. Aurignac-kulttuurin ihmiset olivat ensimmäinen ”nykyihmisten” (homo.sapiens.sapiens) aalto, joka saapui lähilajin homo.sapiens.neanderthalensis -ihmisten asuttamaan Eurooppaan. Tieteeltä kesti kauan myöntää, että nämä kaksi ”ihmislajia” sulautuivat toisiinsa Euroopan ja Lähi-Idän maaperällä, ja tämä tapahtui miltei heti ”varhaisen nykyihmisen” (h.s.sapiens) astuttua Afrikan ulkopuolelle. Kaikki Afrikan ulkopuoliset ihmispopulaatiot ovat siis h.s.sapiens ja h.s.neanderthalensis –alalajien hybridejä.

euraasia-neanderthal-hybridit-transparent

Neanderthal-nykyihmis-hybridien ensimmäinen Euroopan ja läntisen Euraasian laajuinen kulttuuri-ilmiö oli edellä jo mainittu Aurignacin kulttuuri. -Nimitys tulee arkeologien tapaan ensimmäisestä huomattavasta tutkimuskohteesta: Aurignacista eteläisessä Ranskassa. Tulokkaat -neanderthal-hybridit- kohtasivat Euroopassa sekoittumattoman h.s.neanderthalensis-väestön, joka eli jonkin aikaa rinnakkain, mutta katosi sekoittumalla maahanmuuttajiin. Jääkausi kuitenkin jatkui vielä kymmeniätuhansia vuosia. Tässä vaiheessa on hyvä kerrata kulttuurivaiheet:

  1. Neanderthal-asutus, Moustierin kulttuuri >40 000 eKr. Eurooppa lännestä ainakin eteläiselle Uralille,
  2. Aurignac-migraatio 40 000 – 35 000 eKr., kattoi käytännössä jäättömän Euroopan ainakin Djeprin suuhun,
  3. Gravette-horisontti” 34 000  -25 000 eKr., so. yhtenäisen kulttuurin vyöhyke ulottui läntisimmästä Euroopasta eteläisen Uralin ohi Baikalille asti Siperiassa. Baikalin Mal’tan asuinpaikan mukaan tunnettu kulttuuri oli gravette-vaikutteista, ilman Itä-Aasian rannikon aineksia.
  4. Gravetten seurannais-ilmiöitä kutsutaan Iberiassa ja Ranskassa Solutré-kulttuuriksi ja Alpeilta itään keskiselle Venäjälle Willendorf-Kostenkin kulttuuriksi (Kostjonki). Solutreánia seurasi lännessä Magdalenien.
  5. Jäätikön väistyessä Manner-Euroopasta jäänjättömaa asutettiin nopeiten entisen Willendorf-Kostenkin alueelta, myös Magdalenien levisi pohjoiseen, jopa Britanniaan.

Tutkija Marek Zvelebil unohtaa, tarkastellessaan jääkauden kylmimmän vaiheen asuttujen jäännösalueiden (muualla ei asuttu) ns. refugioiden vaikutuksia Pohjois-Euroopan suuntaan, että asutuksen levitessä Britannian – Pohjanmeren tasangon Doggerlandin – Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle, että refugioiden väki sekoittui tässä vaiheessa huolella keskenään, ja itäinen komponentti dominoi.

zvelebil2008

Molemmista refugioista tulleen porukan asuttamalle alueelle ilmaantui ensin Hampuri-Creswellin kulttuuri, ja samalta väestöpohjalta sen seuraajana Svidry-Ahrensburg -ilmiö Puolaan ja Saksaan. Jos ihan niinkun ”juuria” etsitään, olemme svidryläisiä. (Jätetään se Ahrensburg niin ei tuu natsi-puheita.)

hampuri-creswell0000

Huomaamme, että jääkauden jälkeiset Suomen ja koko Fennoskandian alkuasuttajat saivat etniteettinsä kahta kautta:

  1. Aurignac => Gravette => Willendorf-Kostenkin => Hampuri-Creswell/Svidry-Ahrensburg => Maglemose-Kunda-Veretje-Suomusjärvi -jatkumo.
  2. Aurignac => Gravette => Solutréan => Magdalenien => Hampuri-Creswell… etc.,

ajastaika200Nyt voimme palata alkuun, tähän Aurignac-kuukalenteriin: Saimme sen molemmista suunnista, -ellei ole joku matkalla hukannut.  ”Ajast-aika” ei siis päätynyt suomalaisille vasta silloin kun Wielin&Göös sai Helsingin yliopistolta erioikeuden painattaa yleisölle myyntiin kalentereita.

Keitä olivat tietäjät?

Kun nyt tiedämme, että tulevat esisuomalaiset tms. pitivät päivämääristä lukua jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, herää kysymys, oli tarkoitukseen spesialisteja, erityisosaajia? Lähestymme kysymystä toisen, usein esitetyn mutta vastaamattoman, kysymyksen kautta: Miksi suomalaiset nimittivät ilmeisiä johtohenkilöitään tietäjiksi, kun muualla ne olivat tiedon t. osaamisen sijasta enemmän öykkäröinnillä ja vallanhimollaan muista erottuvia luonnevikaisia testosteroni-urpoja?

Tarjoan vastausta, että suomalaisten kunnioittamat tietäjät pitivät kalenteria. Ennen maanviljelyksen käyttöönottoa Suomen leveysasteella joku saattoi kysyä, ”kuinka monta päivää talvi vielä kestää?”, tai ”milloin kohet nousee?”  Jos tietäjällä oli vastaus, hänen arvovaltansa vahvistui. Viimeistään maanviljelyn vakiintuessa –Itä-Suomessa ja Itä-Karjalassa jotain 5500-6000 eKr.- kylvöpäivän määrittelyyn tarvittiin aurinkokalenteri. Sellainen on säilynyt Pielisen Isossa Mahonsaaressa.

isonmahonsaaren-jatinkirkko-transparent

Tutkija Marianne Ridderstadin piirroksessa Pielisen Ison Mahonsaaren jätinkirkon astronominen tarkastelu. Rakennelma näytti talvi- ja kesäpäivän seisaukset, jotka näin toimivat kalenterinpidon kiintopisteinä Pohjois-Karjalan väestölle.

Maanviljelyn yleistyminen Euroopassa neoliittisella kivikaudella mitä ilmeisimmin lisäsi tarkan kalenterinpidon tarvetta. Erityisesti tämän on täytynyt koskea viljelyn pohjoista äärialuetta -Suomea- jossa syyssäiden arvaamattomuus oli riski sadonkorjuulle. Tämän riskin minimoimiseksi kylvöpäivän oli osuttava kohdalleen, ja siksi aurinko/tähti-kalenterien pitäminen suurten kivirakennelmien avulla oli välttämättömyys. -Ja tätä toimintaa valvovat tietäjät. di-gold

Luettavaa:

Suomen kivikautiset rakennelmat olivat aurinkokalentereita.

Neanderthalin ihmiset tekivät taidetta

Intiaanit ovat selkuppi-samojedeja?!

Advertisement