Ja tapahtui niinä päivinä, että joku jossakin bunkkerissa lymyilevä ”Hirveä Hospodar”  hermostui, ja kaikenlaista sellaista tapahtui, mitä sattuu kun joku oikein hermostuu.

(Tämä tarina on puhtaasti kaunokirjallinen, ja yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ovat satunnaisia. Lukemisen iloa!)

Kiinteistövälittäjä Muttinen (nimi onmuutettu) oli päättänyt pitää vapaan viikonlopun, vaikka juurikin lauantait olivat parasta aikaa esitellä kohteita ostajille. Muttinen oli siis työntänyt kaikki näytöt yhtiökumppaneilleen, ja omisti nämä päivät itselleen ja perheelleen. Tytär oli tulossa käymään, joten koira, Piski, oli hyvä ulkoiluttaa ensin, ettei se häiriintyisi melskaavista lapsista. Muttinen hölkkäsi kerrostalojen reunustamaa katua, Piski milloin edellä, milloin perässä. Päivä oli kuiva ja aurinkoinen, -parasta elokuuta.

Samaan aikaan, toisaalla

Ammattimies -josta emme kerro emmekä tiedä enempää- tutki tarkistamaansa operaatiosuunnitelmaa. Vieläkö on jotain viilaamista? Ei, suunnitelma vaikuttaa täydelliseltä: Iskun kohde oli järjestetty aivan optimaaliseen paikkaan, iskun vaikutukset oli kartoitettu -ja ajoitettu optimaalisesti seuraavan kevään vaaleihin nähden, ja -mikä parasta- hyvä syyllinen oli rakennettu valmiiksi vuosien huolellisella työllä. Hyvä syyllinen keräisi myös teon jälkeen kaiken viranomaishuomion, suuntaisi tutkimuksen väärille urille, -ja antaisi tekijälle -meidän ammattimiehellemme- harvinaisen turvallisen katoamisen näyttämöltä.

Ammattimies ei ollut yksin tehtävässään. Operatiivi oli tälläkertaa itse mukana suoritusportaassa, ei vain valvojana, myös autonkuljettajana, -siis turvallisen poistumisen varmistajana. Tämä vähensi kummasti hermopaineita. Molemmat miehet tarkistivat vielä viimeisen kerran ajoneuvoaan. Jobbarilta ostettu leasing-käytöstä palautunut sedan-mallinen henkilöauto, jossa vielä sen edellisen käyttäjän värit. Tämä oli tärkeä yksityiskohta: Ollakseen huomiotaherättämätön on herätettävä huomiota, -mutta väärän johtolangan antaen.

Keskisuuren maalaiskaupungin, -aikoinaan urheilusta tunnetun- lähiökerrostalossa odotteli hieman hermostunut seurue tupakansavuisessa olohuoneessa. Kolme epäsiistiä nuortamiestä ja heitä vanhempi ja vakavampi miekkonen. Matalalla pöydällä, jonka ympärillä he istuivat sohvalla ja nojatuoleissa, oli omituisia kapistuksia: Ikäänkuin muovista väsättyjä leikkiaseita, mutta panosrasiat pöydällä näyttivät ihan oikeilta.

Yksi nuorukaisista näytti puhelimestaan videota: Jossakin hiekkakuopalla oltiin, kuva näyttää ampujan silmin aseen, käden, ja maalitaulun johon ilmestyy reikiä. ”Pystytte riittävään tulinopeuteen, eikä teidän tarvitse vaihtaa lipasta. Nämä itse-tehdyt aseet kestävät sen 5-6 laukausta, mutta se riittää. -Kaksi tai kolme osumaa tekevät tehtävänsä, eikä vammoja korjaa mikään lääkäri...”, selitti muita vanhempi kokouksen osallistuja. Kaikkea mitä hän tiesi, ei pojille kerrottu.

Pojat oli valmiiksi brändätty

Pojat olivat jo kuukausia kirjoitelleet somessa ja erään mielipidesuunnan suosimissa paikoissa –Ylilaudalla, Telegrammissa, V-Kontaktissa, etc.- hurmahenkisiä äärioikeistolaisia fraaseja sisältäviä viestejä, jopa ihan tunnistettavilla nimimerkeillään. ”Jos heitä ei vielä oltu huomattu, niin pian iskun jälkeen”, ajatteli vanhempi mies. Aika oli tosin kortilla, sillä jos poliisi oli jyvällä, se ei kauaa odottaisi, että poikia vastaan löytyisi muutakin, kuin jotain sakon-alaista vihapuhetta.

Poliisit on opetettu saattamaan rikoksentekijöitä oikeuden eteen, ja keräämään aineistoa jolla syyttäjä saa heitä kurittaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ehkä olisi kannattanut odottaa raskaampaa aineistoa, sillä pojat kytkeytyivät aikeeseen järkyttää Suomen poliittista tasapainoa teolla, joka on oloissamme äärimmäisen harvinainen: Poliittisella salamurhalla. Toki turvallisuusraportti vuodelta 2007 tämänkin mahdollisuuden mainitsi, mutta eihän siihen kukaan Suomessa uskonut. -Ei edes pikkukaupungin poliisi, -eikä varsinkaan se. Vanhempi mies nosti puhelimen käteensä vähän väliä. ”ACCIONE” -viesti tarkoittaisi, että H-hetkeen olisi tasan kymmenen minuuttia. Puhelin piippasi, -heidän lähtönsä hetki oli nyt.

”ACCIONE”

”Se on menoa nyt, pojat!” Kaikki nousivat ylös, kuin heidän takapuolissaan olisi ollut vieterit, tavarat kerättiin, ja rymisteltiin alas kadulle, ja autoon. Vanha teini-tojota käynnistyi kitisten, mikä nosti kuskin otsalle hikipisarat, vaikka elettiin loppukesän viileitä päiviä. ”Mihin olenkaan joutunut mukaan”, ajatteli vanhempi mies.

Ammattimies ja operatiivi olivat jo aikaa sitten sijoittautuneet tehtävänalueelle, ”huomiotaherättämättömässä” henkilöautossaan. Operatiivi oli hankkinut sen tarkoituksella epämääräiseltä jobbarilta, joka oli ostanut sen suuremman auto-erän mukana eräältä leasing-yhtiöltä. Auton takapenkin ja tavaratilan välinen seinä oli rälläköity osittain pois, jotta ammattimiehemme saattoi mukavasti maata auton pohjalla, ja tähtäillä takapuskuriin puhkaistusta -läpinäkyvällä peitteellä naamioidusta- reiästä ulos.

Operatiivi oli pysäköinyt auton, kirkuvan keltaisen Opel Vectran, lähelle kaupungin toria, mutta ei liian lähelle. Nouseva maasto antoi kuitenkin hyvän näköalan torille nousseen esiintymislavan suuntaan, -ja tähtäysalan. ”Näkymä OK”, kuiskasi ammattilainen Opelin takakontista. Pian lavalle nousisi tunnettu naispoliitikko.

Operatiivimme oli perehtynyt ammattiinsa myös lukemalla erinäisiä manuaaleja. Eräässä niistä kerrottiin -korostaen ja yksiselitteisesti: ”Älkää koskaan surmatko poliittista vastustajaanne, ilman että myös häpäisette hänet.” -Tämä vaihe oli jo purkissa. Kohteen maineen mustaaminen oli saatu päätökseen vain kuukautta aikaisemmin, joten voitiin siirtyä suunnitelmassa eteenpäin.

”ASUNTOESITTELY La 24.08.”

Operatiivimme seisoskeli Opelin sivulla. Jalkakäytävän viereiselle nurmikko-kaistaleelle hän oli nostanut taitettavan ständin: ”ASUNTOESITTELY La 24.08.”  Hänen pukeutumisensa oli hyvin hyvin tarkkaan harkittu: Prässihousujen lahkeet ja toimistoelämään rajoittuneen tikkuniskan pikkukengät näkyivät vaalean poplarin alta. Että myös Supo suosii vaaleita poplareita, -sitä operatiivimme ei tiennyt, -mutta oli lukenut samat kirjat: Vaalea kiinnittää vähiten huomiota.

Huonosti leikattujen nurmikkokaistaleiden sivuissa loppukesän jälkikukintojaan työntävät voikukat ilahduttivat kiinteistövälittäjä Miettusta. Hän ja Piski olivat hyvällä tuulella, etenivät pitkin alaspäin viettävää katua. Jokin Miettusen näkökentässä herätti hänet mietteistään: Firman värit. -Siellä oli pysäköity henkilöauto Miettusen oman firman väreissä, ja talon edessä ständi, -ikäänkuin joku pitäisi kiinteistöesittelyä?

”Eihän tällä kadulla ole meillä mitään kohdetta myynnissä”, pähkäili Miettunen. ”-Eikä meillä ole enää Ooppeleita. Leasing-firma otti ne takaisin ja antoi japskit”, muisti Miettunen. Mutta siellä on ooppeli, ja firman väreissä, ja nurmikolla on ständi, ja auton sivussa seisoo mitä ilmeisin kiinteistövälittäjä? Miettusen harmaat aivosolut heräsivät hämmästykseen ja kummastukseen.

Miettunen jatkoi hölkkäämistään, iloinen Piski vierellään, edellään, perässään,. Hän tuli ooppelin kohdalle. ”Onko täällä asuntoesittely?”, kysyi Miettunen varautuneen uteliaasti. ”Nje..” aloitti kiinteistövälittäjän-oloinen pukumies, mutta korjasi heti englantiin. ”Ai dont nou, ai weit stockbroker”, sanoi pukumies -operatiivimme- ja vilkaisi kelloaan ottaen tyytymättömän ilmeen. Samaan aikaan Piski tuijotti ooppelin takakonttia, ja murisi hiljaa. ”Piski, kiltisti nyt!”, komensi Miettunen. Pukumieheltä ei jäänyt huomaamatta koiran kiinnostuksen herääminen.

Lyhyessä keskustelussa selvisi, että ulkomaalainen oli etsimässä huoneistoa kaupungista, ja odotti sovittuna aikana välittäjää esittelemään. -paitsi että mikään tässä ei ollut totta. Miettunen erosi oudosta tyypistä, ja päättikin kääntyä takaisin kohti kotiaan. Häntä mietitytti monikin asia. Huijareita on viime aikoina esiintynyt kiinteistövälittäjinä ja vuokra-asuntojen tarjoajina. Tämä Miettusen oman firman entisen auton käyttö, ja ständi ilman firman nimeä,  -ne soittivat hälytyskelloja.

Miettuselle jäi pahoja assosiaatioita: Oliko joku tekemässä kuprua jollekin hyödyntäen hänen firmansa hyvää mainetta? Miettuselle nousi punainen läikkä otsalle. Hän kaivoi puhelimen taskustaan. Operatiivimme olikin tarkkaillut poistuvaa Miettusta.

Operatiivi seurasi katua ylös hölkkäävää Miettusta katseellaan. Kas, tämä pysähtyi, ja katsoi taakseen, ooppelin ja ”välittäjän” suuntaan. ”Ei hyvä”, ajatteli väärä kiinteistövälittäjä. Miettunen jatkoi kulkuaan, pysähtyi taas, ja kaivoi puhelimen käteensä. ”Se tästä keikasta”, totesi operatiivimme. ”Aina ei voi onnistua.” Hän otti puhelimensa, ja naputteli koodin.

”Back you fools, repeat: It’s over”

Se siitä. Tiedätte kertomattakin, mitä teini-tojotassa tapahtui. Kymmenen minuutin matkaa ei koskaan ajettu perille asti. Huolellisesti treenattuja ja brändättyjä ”hyviä syyllisiä” ei koskaan käytetty, Ammattimies ei saanut uutta lovea hänelle niin tutun Dragunovinsa perään,  tunnettu naispoliitikko jatkoi painiskeluaan hänelle masinoidun imagohaitan kanssa, Suomen poliittinen elämä jatkoi menoaan omalla tahdillaan, kevään vaalit käytiin ilman että äänestäjiä olisi shokeerattu äärioikeisto-paniikilla. Vaalitulos ei muuttunut, Suomen turvallisuuspoliittinen muutos jatkui omalla painollaan.

”Ja tasavallassa oli kaikki hyvin” (ironiavaroitus)

-Ja tämä tarina ei liity mihinkään. Kiitos seurasta! di-gold

Copyright 2023 Pekka Kemppainen

Luettavaa; Things to read: :

Turvallisuusuhka-muistio listasi Venäjän hybridikeinoja jo 2017: Toteutumistarkastelu

Poliittisia murha-hankkeita ja vaalivaikuttamista

Right-Wing Wankers that threat to kill Sanna Marin at 2022-summer, speak about Russian contact

Suomessa liikkuu vapaina snaipperi-terroristeja