Ruotsin tämän kesän levottomuudet eivät ole yllätys kenellekään asioita seuranneelle, ja se niissä pahinta onkin: Ruotsalaiset ja myös meidät median kuluttajat on totutettu uutisiin, joissa naapurimaassamme palaa ja paukkuu, ja ihmisiä ammutaan kaduille ja naisrauha on romahtanut. Luemme uutiset, puistelemme päätämme, ja käännämme sivua. Ehkä nyt on hetki kysyä, mitä tämä kaikki  tarkoittaa.

Väärää turvallisuuden tunnettamme ruokkii sekin, että ruotsalaiset leikkivät, että jokaisen terroriteon, murhan, raiskauksen tai tuhopolton jälkeen palataan turvalliseen arkeen. Häiriö tuli ja meni, nyt on taas normaali olotila. Mutta vallitseekin #uusinormaali, jossa väkivalta hallitsee arkipäivää.

Jos väkivaltauutisten väliä on vain päiviä tai tunteja, paluuta arkeen ei ole tapahtunut: Väkivalta on se arki, jossa Ruotsi nyt elää.

Ruotsalaisten, kuten suomalaistenkin, väkinäiseen teeskenneltyyn huolettomuuteen on syynsä, mutta ei nyt niistä. Tarkastellaan näitä väkivallan toimijoita:

  • He eivät ole Turun torilla ihmisiä rituaalimurhanneen Bouananen tapaan hylsyn saaneita turvapaikanhakijoita, vaikka heitäkin on joukossa. Monet ovat saaneet myönteisen turvapaikkapäätöksen, ja osa jopa syntynyt Ruotsissa maahanmuuttajataustaista vanhemmista.
  • Heitä ei ole laiminlyöty yhteiskunnan tarjotessa kuoluttautumis- tai työllistymispalveluja: Heille on räätälöity erityispalveluja ja #ohituskaistoja.
  • Heidän sijoittumisensa ruotsalaiseen yhteiskuntaan estää heidän oma kulttuurinsa ja sosiaalinen ympäristönsä, ei Ruotsi (-eikä Suomi). Tämän todistavat lukuisat afrikkalais- tai aasialaistaustaiset jotka ovat menestyneet Pohjoismaissa: Syrjintää ei siis ole.
  • He asuvat lähiöissä, joissa on vahva tendenssi kehittyä kehitysmaa-elämäntavan enklaaviksi Ruotsissa (tai Suomessa).

Väkivaltainen tai rikollinen toiminta ei ole siis reaktio ympäröivään eurooppalaiseen yhteiskuntaan, vaan omien etnis-uskonnollisten yhteisöjen odotuksiin vastaamista.

Ruotsin ja Suomen maahanmuuttajayhteisöissä on vaikutusvaltaisia tahoja, jotka kokevat sovittamatonta ristiriitaa sekulaarin demokraattisen hyvinvointivaltio Ruotsin, ja myös Suomen, suuntaan. Yllyttävätkö nämä tahot nuoria? -Jos eivät, miksi sotaturismi Lähi-Itään ja ”ISIS:n” kannattaminen?

Göteborgin, Trollhättanin, Upsalan ja muiden kaupunkien autonpoltto-kampanja jätti jälkeensä kytevän levottomuuden, joka oikeastaan on ollut olemassa jo vuosia, -ja päättymättömän copycattien sarjan. Se kertoo meille jotakin:

  • Ruotsin erikoislähiöiden ”nuoriso” on ylikiihottuneessa tilassa, se ei voi pysyä rauhallisena kotonaan, vaan pyörii kaduilla, -ja silloin autot palavat.
  • Säännölliset sotilasasein tehdyt ampumavälikohtaukset ovat myös Ruotsin arkea, -ja indikaattori jostakin.

Prognoosimme on pessimistinen: Tilanne elokuussa 2018 ei ennakoi rauhallista syksyä, vaan jonkintasoista purkausta. Ruotsidemokraattien vaalimenestys valtiopäivävaaleissa saattaa toimia laukaisevana ärsykkeenä.

Tiedämme Ruotsin maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä nyt muutaman asian:

  • Rikollisjengit dominoivat katutilaa, ja kuuntelevat ääri-islamisteilta (salafisteilta) tulevia vihjeitä.
  • Nämä jengit käyttävät näkyvästi ja säännöllisesti sotilas-aseita välienselvittelyissään, eivätkä uhrit, jos jäävät henkiin, ilmiannaja ampujia poliiseille.
  • Joutilas nuoriso tottelee jengejä ja ihailee terroristeja.
  • Random-iskuihin, kuten rekka-iskuun Tukholmassa, halukkaita on tarjolla. Nämä kuuntelevat poliittisten terroristien yllytystä.
  • Vuoden 2015 ”pakolais”-aalto paljasti Ruotsista hyvin rasvatun organisaation, joka ohjasi tulijoita maan läpi Suomeen.

Ruotsilla on vihollinen sisällään. Kun kuulemme huonoja uutisia Afrikasta -taas on jossain joukkomurhattu ja riehuttu- sanomme: ”C’est l’ Afrique!”, ”tämä on Afrikkaa”. Se kuuluu sielläpäin asiaan, ei sille kukaan voi mitään. Ainahan siellä tapahtuu. Kuitataanko siis tulevaisuudessa viestit joukkoraiskauksista ja hirmuteoista sloganilla ”C’est l’Suède”?di-gold