Kun vielä miltei äskettäin kuvittelimme, että nykyinen ihmiskunta on ainoastaan Etiopian ylängöltä 100 000 vuotta sitten liikkeellelähteneen ihmisryhmän, homo sapiens sapiens -lajiin kuuluneiden, jälkeläisiä, kuvamme on tänään paljon monimuotoisempi, ja osittain yhä keskeneräinen. Ihmiskunnalle geenejään jättäneitä ihmislajeja on tunnistettu jo ainakin viisi, joista yksi on Altailta Siperiasta löydetty Denisovan ihminen, josta nyt on uutta tietoa. Tarkastelemme.
Pitkään vallinnutta käsitystä ihmiskunnan yhdestä afrikkalaisesta alkukodista nimitettiin Out of Africa -teoriaksi. Se dominoi oppikirjoja ja tuomitsi dissidentismiksi ne havainnot, jotka antoivat tukea epäilyille, että jääkauden loppupuolella kadonnut eurooppalainen ihmislaji homo sapiens neanderthalensis olisi jättänyt myös geenejään nykyihmisiin.
Neaderthalin ihmisen geeniperimän myöntäminen nyt elävässä ihmiskunnassa säilyneeksi, oli mullistus jonka merkityksen ymmärtäminen on yhä kesken, ja yhä lisää kadonneita ja meille geeniperimäänsä jättäneitä serkkuja löytyy. Tarkastelemmekin sukuamme l. esivanhempiamme:
- Homo sapiens sapiens: Varhainen nykyihminen, eli Afrikan Suuren Hautavajoaman itäpuolella, savannin-omaisilla alueilla, josta alkoi viimeistään 100 000 vuotta sitten levittäytymään kolmeen suuntaan: Etelään pitkin Afrikan itärannikkoa, ulos Afrikasta pitkin Arabian etelärannikkoa ja ehkä Niilin laaksoa, ja länteen Kongon altaan metsäalueille. Kaikissa näissä suunnissa h.s.s kohtasi muita ihmislajeja, jotka kaikki kuuluivat taksonomiseen sukuun homo.
- Homo sapiens neanderthalensis: Neanderthalin ihminen, eli läntisessä Euraasiassa ja Lähi-Idässä. H.s.n katosi ”nykyihmisen” levitessä sen asuma-alueille. Nykyisen tiedon mukaan neanderthalensikset sulautuivat tulokkaisiin, ja koko ihmiskunta lukuunottamatta Saharan eteläpuolisen Afrikan kantaväestöä on neanderthalensis-”nykyihminen” -hybridejä.
- ”Denisovan ihminen”, jolla ei ole tieteellistä nimeä, tunnetaan vain kahdesta löytöpaikasta: Denisin luolasta (Denisova-) Altailla on löydetty kaksi sormen luuta, joista on saatu talteen DNA. Äskettäin Xiahe:sta Kiinasta löydetty leukaluu on tunnistettu denisovan-ihmisen jäännökseksi. Lisäksi kahta Kiinasta löydettyä aiemmin neanderthalensiksi tunnistettua kalloa epäillään nyt denisoviksi.
- ”Andamaanien ihmisellä” ei ole vielä tieteellistä nimeä. Tästä homo-suvun lajista ei ole ainuttakaan luulöytöä, mutta se on tunnistettu Andamaanien saarten alkuperäisasukkaiden geeneistä.
- ”Kongon ihmisestäkään” ei ole löytöjä. Nimitystä käytetään ainakin länsafrikkalaisilla ja bantuilla tavattujen ei-nykyihmisperäisten geenien jättäjästä. Itä-Afrikan ylängöiltä länteen levittäytyvä ihmispopulaatio tapasi Kongon ihmiset vasta Afrikan ulkopuolelle suuntautuneen migraation jo tapahduttua, joten kongoidinen vaikutus jäi vain mustiin afrikkalaisiin.
- Homo florensis, ”Florensin ihminen”, on ilmeisesti oma lajinsa, ei homo sapiensin alalaji. H.f:n ei uskota jättäneen geenejään nyky-ihmiskuntaan.
- Filippiinien suurten saarten pohjoisimmilla, Luzonilla, elänyt pienikokoinen homo luzonensis on taknonominen arvoitus. Lajista tiedetään varmuudella, että se on ollut jopa h.florensista pienikokoisempi. Löydöt ovat kaikki yhdestä paikasta, ja ne ovat tässä: Seitsemän hammasta, kaksi käden luuta, kolme pientä jalan luuta ja yksi reisluu. Löydöt ovat kolmesta yksilöstä. Hämmästyttävää on käden/jalan luiden kaarevuus, jota yleensä esiintyy vain puissa kiipeilevillä hominidien edeltäjillä. Tutkijoiden keskusteluissa on verrattu lajia mm. Australopithecuksiin, homo erectukseen ja homo habilikseen, mikä on aika hurjaa. Evoluutiota ja ihmissuvun panmigraatiota koskevia käsityksiömme saattaa odottaa maanjäristys? Tämän hobbitin ajoitukset ovat 67 000 – 50 000 BP (ennen nykyaikaa). Muistumme, että varhaiset nykyihmiset saavuttivat Australian noin 60 000 vuotta sitten, ja perustvat aboriginaaleina yhä elävän kansakunnan. Austronesialaisia kieliä puhuvien kansojen geneettinen tarkastelu, -nämä kansat levittäytyivät nykyisen Taiwanin kautta Filippiineille ja Polynesiaan asti- näyttää negrito-perimän (linkki), jonka jättäjän yhteyttä homo luzonensikseen ei ole tarkasteltu. Austronesialaiset saavuttivat Luzonin saaren ehkä 5000 eKr.
Tässä siis nyky-ihmiskunnan sukuperä nykyisten (puutteellisten) tietojen mukaan. Joku kadonnut serkku saattaa vielä löytyä, eihän sitä koskaan tiedä. Nykyisin elävän ihmiskunnan geneettisestä kontaktista myöhäistä homo erectusta edeltäneisiin lajeihin ei ole ollut ainakaan julkista keskustelua.
Puheena olevat Denisovan ihmiset ovat eronneet omaksi haarakseen joko samaan aikaan neaderthaleiden kanssa, tai sitten eronneet neanderthaleista. Joissakin länsieurooppalaisissa h.s.neaderthalensis-löydöissä on nähty yhteyksia denisoviin, mutta yleinen käsitys sijoittaa denisovat Keski-Aasian suuntaan. Ehkä he olivat neanderthaleiden rinnakkais-ilmiö.
Nykyihmiset kohtasivat heti Afrikan jätettyään neanderthaleiden asutuksia Lähi-Idässä, erityisesti Persianlahden suulla. Tulokkaat sekoittuivat ilmeisen tehokkaaksi neanderthaleihin, ja se muuttoliike, joka vie nykyihmistä kohti Eurooppaa ja Itä-Aasiaa, oli siis ”nykyihmis”-neanderthal-hybridejä. Osa uusia alueita etsistä ihmisistä sai jossakin paikassa mukaansa myös denisovalaisia geenejä.
Denisovan-ihmisen geenejä on löydetty Kaakkois-Aasiasta, Indonesiasta ja Polynesiasta, mutta nyky-kiinalaisilta vähemmän. Etelä-Kiinan alkuperäinen, austronesialaisia kieliä puhunut väestö, asutti Taiwanin ja Filippiinien kautta Polynesian, Indonesian ja myös Japania. Kiinassa nämä ihmiset olivat keksineet riisinviljelyn, ja saavuttaneet ilmeisesti suuren väestönkasvun. Sitten he katosivat mantereelta, lukuunottamatta eräitä vähemmistökansallisuuksia Etelä-Kiinassa, Indokiinassa ja Taiwanilla. Voimme pitää työhypoteesina, että he levittivät denisova-geenejä noille alueille, mutta mistä he ne olivat saaneet, jää tarkastelusta.
Denisovan ihmislajista on siis jäljellä pari sormen luuta, yksi leukaluu ja ehkä kaksi kalloa, -ja geenejä Itä-Aasian ja Oseanian nykyväestöillä. Tieteellä on kuitenkin riittävän tarkka kuva denisovalaisten DNA:sta, ja uudella menetelmällä on pystytty rekonstruoimaan Denisovan ihmisen ulkonäköä.
DNA:n metylaatio: Aktiiviset ja passiiviset geenit
Tieteellä on nyt uusi työkalu, jolla DNA-näytteestä saadaan aiemmin tavoittamatta jäänyttä tietoa sen luovuttajasta: Aktiiviset ja passiiviset DNA-jaksot osataan tunnistaa. Menetelmää testattiin ensin neanderthalin DNA:lla, ja saatu tulos vastasi sitä mitä näistä on jo tiedossa. Siis tuloksena saatu kuvaus oli Neanderthalin-ihmisen näköinen 85-90%:n tarkkuudella. Koe on toistettu myös simpanssilla, jolloin vastaavuus oli jopa 92%.
Menetelmän ”se suuri keksintö” on siis aktiivisten ja passiivisten geenien tunnistaminen: Kaikissa eliöissä on suuri joukko DNA-jaksoja, jotka eivät osallistu eliö-yksilön habituksen tai ominaisuuksien muodostamiseen tämän kasvaessa. DNA-molekyylissämme saattaa olla pätkä, joka antaisi jonkin ominaisuuden, mutta sensijaan toimiikin toinen molekyylin jakso, joka antaa toisen -jopa päinvastaisen- ominaisuuden. Nyt tutkijat kertovat löytävänsä nämä aktiiviset palikat DNA-näytteen molekyylirihmasta, ja osaavat näin rakentaa sen yksilön ulkomuodonkin, jolta DNA-näyte on peräisin.
Tässä tutkijoiden tulos: Kuvassa ovat Denisovan luolaan haudatun tytön kasvot. Tutkijoiden mukaan heidän menetelmänsä tarkkuus on 85%. Otsikkokuvassa sama tyttö.
Kuvaan rekonstruoitu tyttö eli 80 000 sitten Altailla, nykyisen Venäjän alueella. Hänet haudattiin luolaan, tai ainakin osa hänen jäännöksistään päätyi sinne.
Kun tutkijaryhmä oli jo lähettänyt raporttinsa julkaistavaksi, Xiahessa Kiinassa tehtiin luulöytö: Ilmeisesti Denisovan-ihmisen leukaluu. Nyt tutkijoiden rekontsruktio joutuikin heti vastakkain todellisen luulöydön kanssa. Tutkija kirjoittaa:
«Kun lähetimme julkaisumme ’Cell’: lle, tapahtui jotain erittäin mukavaa: Löydettiin ensimmäinen Denisovan ihmisen leuka. Analysoimme sitä, ja seitsemän kahdeksasta tunnusmerkistä, jotka olimme ennustaneet tuolle luulle tietämättä että se oli olemassa, ne olivat siellä. Tämä antoi meille erittäin vahvan validiteetin ”, Marquès-Bonet sanoo tyytyväisenä.
Näin tutkijaryhmän työ uudella metodilla sai heti vahvistuksen, mutta tuloksena ei ole ainoastaan kasvokuva, vaan myös käsitys Denisovan ihmisen ruumiinrakenteesta, ja mahdollisuus verrata nykyihmiseen ja aikalaiseen Neanderthalensikseen.
Jälkimmäiseen denisovalaisia yhdistää ruumiin rotevuus ja leveä lantio. Denisovat ovat kuitenkin rinnakkaislajiaan leveäkasvoisempia: Kallonmuoto poikkeaa sekä varhaisesta nykyihmisestä, että neanderthalensiksesta aivan omanlaiseensa suuntaan. Tutkijan mukaan ”Miss Denisova” herättäisi myös jonkin verran huomiota tukevuudellaan, jos ilmaantuisi vaikkapa samaan metrovaunuun. No, nykyisin niissä voi nähdä kaikenlaista.
Tutkimus suoritettiin Jerusalemin heprealaisen yliopiston (HUJI) johdolla.
Näyttääkin nykyisillä tiedoilla siltä, että ihmiskunta ei ole yhden evoluution-haaran riemumarssi planeetan ravintoketjun huipulle, vaan usean rinnakkaisen homo-suvun lajin risteytymien kooste. 
Päivitys:
Tutkimus: Nyky-ihmiskunta sai Denisovan-ihmisen geenejä kahteen kertaan
Uusseelantilaiset tutkijat tarkastelevat mahdollisuutta, että denisova-taustainen väestö on saattanut elää sekoittumattomana Uuden Guinean saarella, tai jollakin sen lähisaarista, vielä tuhansia vuosia ”nykyihmis”-asutuksen jälkeenkin. Tarkastelemme.
Nykyihmisen ”out-of-Africa”-migraatio, siis se tieteen pysähtyneisyyden kaudella ainoaksi luultu, levisi Afrikasta Euraasiaan vanhan käsityksen mukaan noin 100 000 vuotta sitten. Ettei se ihan näin mennytkään, emme nyt takerru siihen. Tämän migraatio-aallon oletetaan tuoneet ns. nykyihmiset jääkauden alentuneen merenpinnan luoman maayhteyden loppupäähän, leveän salmen erottaessa heidät Australia-UusiGuinea-muinaissaaresta. Sieltähän mentiin yli, ja ryhdyttiin aussi-aboiksi ja papualaisiksi, nykyaikaan asti.
Samoihin aikoihin kuin Australian manner, myös Uuden Guinean ja Melanesian saaret saivat asutuksensa, mutta nyt näyttää siltä, etteivät asuttajat tulleetkaan tyhjään maahan: Siellä oli jo joku, ja tämä varhainen asuttaja jätti ainakin osalle nyky-papualaisista omia geenejään. Tutkijaryhmän mielestä nämä olivat Denisovan ihmisen geenejä, ja nykyisin elävä ihmiskunta sai tällöin jo toiseen kertaan annoksen denisovaa:
- Ensimmäinen nykyihminen-denisova hybridisaatio: 50 000 BP (ennen nykyaikaa), jossakin manner-Aasiassa.
- Toinen nykyihminen-denisova -geeninvaihto: 15 000 BP, Uudessa Guineassa.
Masseyn yliopiston tutkija Murray Cox heittää vielä ilmaan kysymyksen, voisiko vielä jollakin saarella asustella denisova-väestö autuaan tietämättömänä omasta erikoislaatuisuudestaan. Toki tutkija ei sellaiseen usko, kunhan kysyy. (Vinkki Indiana-Jonesille.)
Uuden Guinean saari on vuoristoinen, ja jakautunut moneen vedenjakajalta merenrantaan ulottuvaan laaksoon, joita erottavat toisistaan vaikeakulkuiset harjanteet. Asukkaiden pääelinkeino on ollut puutarhaviljely ja sikojen pitäminen, joten kylät ovat olleet suhteellisen omavaraisia. Kun vuoret ovat rajoittaneet kanssakäymisen paljolti oman laakson sisälle, etniteetit ja kielet ovat voineet muodostua hyvin paikallisiksi ja hyvin rikasmuotoisiksi.
Näissä oloissa jokin asutus (=laakso) on voinut jäädä eristyksiin, ja säilyttää arkaaiset geeninsä vaikka kuinka myöhään. Kun jokin mullistus on pakottanut ihmisiä liikkeelle, geenit ovat sekoittuneet. Coxin esittämä selitys löydetyille denisova-geeneille on siis mahdollinen.
Sanomalehtiuutinen tutkimuksesta: ABC, huhtikuussa 2019.
Lisäyksenä migraatiokartta Austro-Aasiasta:
Tämän kartan kuvaamat muuttoliikkeet muotoilivat alueen nykyisen väestön. Huomatkaa Filippiinien väestöjen kaksikomponenttisuus: Austronesialaista (Tawanilta) ja negriittoa. Negriitto-papulainen asutus, joka näyttää kattaneen Indonesian, Filippiinit, Melanesian ja Australian, on luultavimmin saanut denisovansa vain osassa Uutta Guineaa tai sen lähisaarilla
Näemme kartasta austronesialaisen kieliryhmän ja migraation (siniset nuolet), joka ulottui lopulta Hawaiin asti. Hawaijilaiset ovat muistaneet vanhan myytin menehu-kansasta, joka olisi asunut Hawaijin saarella ennen austronesialais-kielisten polynesialaisten tuloa. Menehut olivat tarun mukaan mustia ja pienikokoisia. Arkeologisia jälkiä heistä ei ole.
On luultavaa, että polynesialaiset maahanmuuttajat toivat menehu-tarinat tullessaan. He olivat oppineet ne ehkä jo Filippiinien Luzonilla, jonka kautta asutusaalto suuntautui kohti Polynesiaa. Meillä on siis tiedossa homo luzonensis, kadonnut 50 000 vuotta ennen nykyaikaa, johon menehu-kuvaus osuu, mutta ajoitus on aivan väärä. -Niin minkä tutkijat ovat ajoittaneet: Yhden luolan kolme asukasta.
Meillä on myös toisen tutkijaryhmän löytö: Denisovan ihmisiltä nykyisin eläville niin myöhään kuin 15000 vuotta sitten siirtyneet geenit. Mitä kaikkea vielä on löytämättä? Tieteelle ei ole arvoituksia, on vain keskeneräisiä töitä.
Uutisia Hauskasti ja Kiinnostavasti 